Nyt oli taas aika aloittaa purjekanootin värkkäys talven jälkeen. Kanootti oli talvehtinut hyvin ja ensimmäiseksi piti kääntää kanootti nurin sisäpinnan hiontaa varten. Samalla otin kanootin hetkeksi ulos valokuvaamista varten. Kanoorin muoto alkaa kuvista hahmottua hyvin. Melko normaalin kajakin muodot siinä on. Leveämpi se toki on kuin tavallinen kaksikko.

Saatuani kanootin ympäri kyllästin sen sisäpinnan epoksilla ja kittasin kolot, minkä jälkeen se jäi kovetumaan ja odottamaan hiontaa. Saapa nähdä kuinka koveran pinnan hionta luonnistaa

Kuluneella viikolla teimme koulun valokuvauskurssin puitteissa yhden koko päivän ja kaksi puolen päivän retkeä. Siinä sivussa pääsin itsekin ulkoiluttamaan kameraa. Tässä viikon parasta antia.

Tiistaina ensimmäinen kohteemme oli Latokartanonkoski Perniössä, joka oli valokuvauksellisesti myös näyttävin kohde. Sieltä palatessamme poikkesimme pysähdyimme Teijossa kuvaamassa ja kävelimme polun Sahajärven rantaan. Tapaninpäivän myrsky oli kaatanut puita polun päälle ja paikkapaikoin kulku oli varsin hankalaa. Keskiviikkona iltapäivällä kävimme Kuusiston linnanraunioilla ja Kappelinmäellä kuvaamssa ja torstaina aamupäivällä kävimme Nautelankoskella Liedossa. Koska ehkä kaikkein hienoin kohde osui ensimmäsiseksi, tunnelma varsinkin Nautelankoskella pääsi jo hieman hiipumaan ja uutta kuvattavaa ei enää tahtonut löytyä.

Latokartanon kosken jälkeinen suvanto. Nouseva aurinko kajastaa puiden välistä.

Kokeilin kosken kuvaamista pitkällä ajalla ja matalalta. Valotusaika oli kuitenkin tarpeeksi lyhyt, jotta oikeassa reunassa oleva pärske tuli kuvaan näkyviin.

Täytyi tämä vakionäkymä sillaltakin kuvata kun oli niin hieno valaistusolosuhde.

Juuri ennen lähtöä autoille takaisin huomasin tämän kauniin suvannon.

Teijossa Sahajärven alapuolella oleva pieni suvanto oli jäätymässä.

Sama lampi toisesta suunnasta.

Edellisen kuvan lammen rannalla oleva jääputous.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuva ruovikon sisältä Kuusistossa.

Vasta-aurinko Kappelinmäeltä.

Jään, veden ja lumen muotoja Nautelan koskella.

Nautelan koski.

Vietimme joulua Reposaaressa. Matalapaineet olivat nostaneet veden korkealle ja Takaranta oli hävinnyt lähes olemattomiin. Tapaninpäivän myrsky iski voimalla saareen ja kaatoi viimekesäiseltä hakkuulta ja sen vierestä runsaasti puustoa. Koetin hieman kuvata myrskyn nostamia aaltoja Takarannalla, mutta ne murskaantuivat jo varhaisessa vaiheessa ennen iskeytymistään rantaan ja näyttivät kuvissa kovin vaatimattomalta.

Takaranta jouluaattona.

Takarannan aallokkoa tapaninpäivänä.

Teimme opiskelijoiden kanssa joulun alla yhden yön retken Vaskijärven luonnonpuistoon, jossa kiersimme retkeilypolun ympäri. Viikonloppuna oli satanut muutaman sentin lunta. Lumisadetta edeltäneet vesisateet olivat saaneet joka paikan puistossa ja suolla tulvimaan. Vielä ajaessamme kohti puistoa taivaalta ripotteli vettä, mutta onneksemme päästessämme metsään sade jo taukosi.

Maisema Kuljunmäeltä kohti Iso-Valasta.

Kajavajärven ranta tulvii, normaalisti olisi päässyt  kävelemään viisi metriä edemmäs.

Yövyimme Vesiraumanmäen leiripaikalla kahdessa kangaslaavussa. Paikalla ollut puulaavu olisi ollut turhan ahdas yhdeksälle hengelle. Ilmeisetikin nuotion sytytys märistä puista oli ollut hieman hankalaa. Itse olin samaan aikaan ollut keräämässä tervaksia, joita lopulta löytyikin sen verta hyvin, että riitti jätettäväksi puuvajaankiin. illalla ja yöllä oli kovaa tuulta ja sadetta. Susia emme yöllä kuulleet vaikka kovin koitimmekin kuunnella. Aamulla tosin kotkien ja korppien huutoja kuului leiriin.

Aamulla herätessä kuutamo valaisi maiseman ja nuotio leirin.

Hetki ennen lavujen purkamista.

Yläneen susilauma oli paria päivää ennen kiertänyt kutakuinkin saman kierroksen. Suurimman osan matkaa luontopolkua seuraili susien tassun jälkiä. Useimmissa paikoissa sudet olivat astelleet tositensa jälkiin, joten susien määrää oli vaikea kartoittaa, mutta paikkapaikoin jäljet erkaantuivat, jolloin oli helppo hahmottaa yksilöiden suuri määrä. Laumassa oli muutama yksilö, joiden jälki oli kunnioitettavan suuri, lähes miehen kämmenen kokoinen, mutta useimpien yksilöiden jälki oli vain tavallisen suurikokoisen koiran luokkaa.

Tässä lauman suurikokoisten yksilöiden jättämä jälki.

Vaellus sujui mukavasti. Ryhmä kulki maastossa varsin reippaasti, paikkapaikoin minun kuntooni nähden ehkä turhankin reippaasti. Luonnonpuisto on komeaa maisemaa: hienoja vanhoja metsiä ja soita. Kuitenkin tuo retkeilypolku seurasi aivan liikaa teitä pitkin. Varsinkin jälkimmäisen päivän pitkät pätkät jäistä ja liukasta tietä Vaskijärven eteläpuolella olivat tylsiä kuljettavia. Olisi toivottavaa, että polkua jatkossa pyrittäisiin vielä linjaamaan pois noilta metsäautoteiltä.

Tässä tallustamme Vaskijärven eteläpuolen tietä.
 

Itsenäisyyspäivänä satoi ensilumi Raisiossa. Aamulla sää muuttui tuhruiseksi, vaikka ensin näyttikin kirkastuvalta. Otin kamerani silti mukaan, kun lähdin Pippurin kanssa lenkille. Kuvissa tavoittelin loppusyksyn ja alkutalven hieman tuhruista, väritöntä ja hieman ankeaa ilmettä.

Polunvarren koivikko vesilaitoksen lähellä.

Vesilaitoksen pato, jossa virtasi runsaasti ruskeaa vettä.

Saman padon yläpuolinen allas.

Pellon reunalla ollut kaatunut puu.