Vietimme joulua Reposaaressa. Matalapaineet olivat nostaneet veden korkealle ja Takaranta oli hävinnyt lähes olemattomiin. Tapaninpäivän myrsky iski voimalla saareen ja kaatoi viimekesäiseltä hakkuulta ja sen vierestä runsaasti puustoa. Koetin hieman kuvata myrskyn nostamia aaltoja Takarannalla, mutta ne murskaantuivat jo varhaisessa vaiheessa ennen iskeytymistään rantaan ja näyttivät kuvissa kovin vaatimattomalta.

Takaranta jouluaattona.

Takarannan aallokkoa tapaninpäivänä.

Teimme opiskelijoiden kanssa joulun alla yhden yön retken Vaskijärven luonnonpuistoon, jossa kiersimme retkeilypolun ympäri. Viikonloppuna oli satanut muutaman sentin lunta. Lumisadetta edeltäneet vesisateet olivat saaneet joka paikan puistossa ja suolla tulvimaan. Vielä ajaessamme kohti puistoa taivaalta ripotteli vettä, mutta onneksemme päästessämme metsään sade jo taukosi.

Maisema Kuljunmäeltä kohti Iso-Valasta.

Kajavajärven ranta tulvii, normaalisti olisi päässyt  kävelemään viisi metriä edemmäs.

Yövyimme Vesiraumanmäen leiripaikalla kahdessa kangaslaavussa. Paikalla ollut puulaavu olisi ollut turhan ahdas yhdeksälle hengelle. Ilmeisetikin nuotion sytytys märistä puista oli ollut hieman hankalaa. Itse olin samaan aikaan ollut keräämässä tervaksia, joita lopulta löytyikin sen verta hyvin, että riitti jätettäväksi puuvajaankiin. illalla ja yöllä oli kovaa tuulta ja sadetta. Susia emme yöllä kuulleet vaikka kovin koitimmekin kuunnella. Aamulla tosin kotkien ja korppien huutoja kuului leiriin.

Aamulla herätessä kuutamo valaisi maiseman ja nuotio leirin.

Hetki ennen lavujen purkamista.

Yläneen susilauma oli paria päivää ennen kiertänyt kutakuinkin saman kierroksen. Suurimman osan matkaa luontopolkua seuraili susien tassun jälkiä. Useimmissa paikoissa sudet olivat astelleet tositensa jälkiin, joten susien määrää oli vaikea kartoittaa, mutta paikkapaikoin jäljet erkaantuivat, jolloin oli helppo hahmottaa yksilöiden suuri määrä. Laumassa oli muutama yksilö, joiden jälki oli kunnioitettavan suuri, lähes miehen kämmenen kokoinen, mutta useimpien yksilöiden jälki oli vain tavallisen suurikokoisen koiran luokkaa.

Tässä lauman suurikokoisten yksilöiden jättämä jälki.

Vaellus sujui mukavasti. Ryhmä kulki maastossa varsin reippaasti, paikkapaikoin minun kuntooni nähden ehkä turhankin reippaasti. Luonnonpuisto on komeaa maisemaa: hienoja vanhoja metsiä ja soita. Kuitenkin tuo retkeilypolku seurasi aivan liikaa teitä pitkin. Varsinkin jälkimmäisen päivän pitkät pätkät jäistä ja liukasta tietä Vaskijärven eteläpuolella olivat tylsiä kuljettavia. Olisi toivottavaa, että polkua jatkossa pyrittäisiin vielä linjaamaan pois noilta metsäautoteiltä.

Tässä tallustamme Vaskijärven eteläpuolen tietä.
 

Itsenäisyyspäivänä satoi ensilumi Raisiossa. Aamulla sää muuttui tuhruiseksi, vaikka ensin näyttikin kirkastuvalta. Otin kamerani silti mukaan, kun lähdin Pippurin kanssa lenkille. Kuvissa tavoittelin loppusyksyn ja alkutalven hieman tuhruista, väritöntä ja hieman ankeaa ilmettä.

Polunvarren koivikko vesilaitoksen lähellä.

Vesilaitoksen pato, jossa virtasi runsaasti ruskeaa vettä.

Saman padon yläpuolinen allas.

Pellon reunalla ollut kaatunut puu.

Karhunkierroksen vaelluksilla olen kuvannut myös kasveja. Varsinkin lasten kanssa kesäkuun alussa tuli kuvattua runsaamminkin kasveja, kun säät eivät suosineet maisemakuvausta. Valokuvausmielessä opettelen vasta kasvikuvausta ja varsin usein kotona huomaa kuvien epäonnistuneen jonkin typerän virheen takia. Tässä nyt kuitenkin kolmen Kuusamon reissun parhaat kasvikuvat.

Lapinvuokko elää reliktinä Oulangan kanjonin rannoilla.

Lapinvuokko taustanaan Kiutaköngäs.

Neidonkenkä kuuluu Oulangan alkukesän kasvistoon.

Pahtarikko Kiutakönkään reunalla.

Rentukka kasvaa jokien rantaniityillä.

Rentukka kevättulvan saartamana.

Kulosammaleen väriloistoa.

Suokukka vaarojen rinnesuolla.

Ruohokanukan voimakkaan punaisia marjoja.

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Päätimme hyödyntää kauniin päivän menemällä lähimmälle huipulle ihastelemaan näköaloja. Lämpötila oli yöllä ollut pakkasella ja luonnollinen ajatuksemme oli, että ylhäällä saattaisi olla vielä kylmempi. Niinpä puimme lämpimästi ja suuntasimme suoraan Oberstdorfin keskustasta lähtevälle gondolihissille.

Gondoli hissi matkalla Nebelhornin korkeimmalle tasanteelle.

Gondolihissi oli hieman hinteva, noin 80 euroa edestakaisin ylimmälle tasanteelle koko perheeltä. Suunnitelmissamme oli tulla ainakin osan matkaa kävellen alas huipulta, mutta varmuuden vuoksi otimme liput menopaluuna, koska se ei ollut valtavan paljoa yhdensuuntaista lippua kalliimpi.

Wengenkopf-vuoren huippu Nebelhornin itäpuolella.

Gaisalphorn Nebelhornin länsipuolella.

Ylimmällä tasanteella otimme hieman kuvia Alpeista moneen suuntaan ja aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme laskeutumaan polkua alaspäin seuraavalle tasanteelle. Eeva ei oikein pystynyt rentoutumaan satojen metrien korkuisten jyrkänteiden päällä, mutta minä ja Alli kiertelimme hieman ympäristössä hakemassa kuvakulmia. Yllättäen aurinko oli ylhäällä jo lämmittänyt maiseman ja meillä olikin liian lämpimästi päällä.

Alppinaakkoja ylätasanteella.

Jokin Alpeilla kasvava katkerolaji.

Westlicher Wengenkopf, vasemmalla polku, jota kuljimme.

Vuorelta tuli alaspäin useita eri tasoisia polkuja. Onneksi valitsimme niistä helpoimman, sillä jostakin syystä Aamu ei ollut kävelytuulella. Ilmeisesti vaativimmat Alppipoluista olisivat olleet todella vaativia, joille ilman kiipeilykokemusta ja varusteita ei olisi syytä lähteä. Lisäksi en ainakaan vielä tällä kokemuksella oikein kyennyt kartalta arvioimaan, minkä tasoisia, mitkäkin polut olivat. Niinpä turvallisimmalta vaikutti tuo helpoin, joka sopi hyvin perheretkeilyynkin.

Jokin leinikkilaji.

Gondolihissi matkalla alas.

Aamu tuli ensimmäisellä kävelyosuudella sen verta pahantuuliseksi, että kävimme vain hieman syömässä jotain toiseksi ylimmällä tasanteella ja palasimme sen jälkeen hissillä takaisin alas.