Pohjan valmistus jatkui toiselta puolelta samoilla urilla kuin aiemminkin. Yhden viikonlopun hioin toista puolta pyöreäksi ja toisena viikonloppuna levitin sille pinnalle lasikuitumaton. Lasikuitumaton laitoin taas paikalleen maalarin teipillä ennen sen kyllästämistä. Lopuksi kittasin vielä pinnan kolot umpeen.

Seuraavana päivänä irrottelin vielä teipit, mutta muuta en tällä kertaa ehtinyt tehdä. - Paitsi tietysti imuroin lattialta hiomapölyn. SItä tulikin ainakin puoli pölypussillista. Melkoista hiomista tämä kanootin valmistus.

Seuraavaksi onkin edessä ylimääräisen maton poisto ja pinnan kevyt hiominen tasaiseksi. Sitten pääsenkin siirtymään pohjan sisäpinnan työstämiseen. Saas nähdä pääsenkö sen kimppuun vielä tänä syksynä vai joudunko jättämään sen vaiheen odottamaan kevättä.

Pohjan tultua rimoitetuksi alkoi armoton hiominen. Ensin hioin kaikki vielä kohollaan olleet saumat tasaisiksi kanootin molemmin puolin. Muotoilin hiomakoneella sekä keulan, että perän muotoja. Hionnan ollessa noin puolivälissä minulle tuli tauko kanootin tekoon, joten lisäsin laskuitukittiä vielä kaikkiin jäljellä oleviin saumojen koloihin, sekä hieman ylimääräistä keulaan ja perään sopivien muotojen saamista varten.

Tauolta palattuani keskityin hiomaan pelkästään kanootin vasenta kylkeä kauniin pyöreäksi, koska tarkoitukseni oli lasikuiduttaa pohja kahdessa erässä, kumpikin kylki kerrallaan. Tämä siksi, koska lasikuitumaton leveys ei olisi riittänyt kuiduttamaan pohjaa kerrallaan ja maton muotoilunkin kannalta yhden kyljen kuidutus kerrallaan vaikutti helpommalta. Yhden päivän hionta riitti saamaan kyljen riittävän pyöreäksi. Hionta oli hieman haasteellista, koska käsittelemätön levy oli hionnan kannalta paljon pehmeämpää kuin saumat tai epoksilla käsitelty kohta levy. Aloitin hiomalla saumojen kohdalta ylimääräisen kulmikkuuden pois ja lopuksi pyrin hiomaan kyljet tasaisen pyöreiksi kyljen suhteen poikittaisella hiomakoneen liikkeellä. Samanaikaisesti tunnustelin kädellä kyljen pyöreyden tasaisuutta. Samalla hioin myös kanootin tasaiset alueet mahdollisimman tasaisiksi.

Hionnan jälkeen poistin hiomapölyn ja levitin kyljelle lasikuitumatonmahdollisimman tasaisesti. Leikkasin siitä ylimääräiset pois ja teippasin sen maalarinteipillä mahdollisimman tarkasti paikoilleen. Varsinkin kanootin keulassa ja perässä tarvittiin teippiä runsaasti, koska näissä oli jyrkinpiä muotoja matossa.

Lasikuitumaton telasin paikalleen aloittamalla keskeltä ja etenemällä siitä kertakäyttömuki epoksia kerrallaan vuoron perään eteen ja taaksepäin. Ilmakuplia välttääkseni ja saadakseni maton mahdollisimman hyvin kiinni telasin myös aina aiemmin telattujakin alueita. Tämä siksi, että kun epoksiin oli tullut hieman tarttuvuutta, telaaminen varmistaa maton kiinnittymisen kunnolla alustaansa.

Ikkuna-ajan puitteissa lisäsin vielä kumilastalla lasikuitukittiä tasoittaakseni laskuitumaton pinnan. Nyt hionta ennen seuraavaa lasikuidutusta tuottaa tasaisemman pinnan, johon seuraava matto on helpompi kiinnittää.

Ensi kerralla onkin sitten edessä sama homma toiselle kyljelle ja nyt laitetun maton reunan hiominen seuraavan maton alle osuvaksi. Ainakin vielä nyt kanootin kylki näytti hämmästyttävän tasaisesti kaartuvalta, vaikka hioessa tuntui siltä, että tasaisen pinnan aikaan saaminen hiomalla on ihan mahdotonta.

Juhannuksen alla jatkoin kanootin pohjan rimoittamista. Pikkuhiljaa alkaa kanootin muoto hamottumaan muotissaan. Harmillisesti materiaali loppui kesken, jolloin keskelle kanoottia jäi neljän riman kokoinen reikä. Sen jälkeen ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä odottamaan, että saan ostettua rimaa lisää. Loppuajan käytin hioen liimasaumoja viilalla tasaisemmiksi.

Vaitettavasti Terpolilla ei ollut enää samaa Airex-levyä, mitä olin käyttänyt, vaan jouduin tyytymään kevyempään Divinycelin levyyn. Materiaalina tuo Divinycelin levy oli Airexin levyä pehmeämpää ja joustavampaa. Ehkä myös hieman heikompaa, mutta käsitellessä ei niin haurasta kuin Airexin levy. Toivottavsti se kuitenkin täyttää paikkansa tuossa pohjan keskellä.

Kauhun heikkiä tuli siinä, kun siirtäessäni muottiani parempaan asentoon työstämistä varten, pääsi toinen pukeista kaatumaan ja sen jalka työntyi kanootin kyljestä läpi. Onneksi muotti kuitenkin halkesi varsin siististi ja oli suhteellisen helposti liimattavissa kasaan ilman pahempia vaurioita:

Kanootin keulassa oli hankala kohta, jossa sisäkeulan loppumisen jälkeen rimat tulevat turhan lähelle toisiaan. Kölin tukeminen noin kapeaan kohtaan olisi vaatinut melkoista kittaamista, joten liimasin siihen pienen palan ylimääräistä Airex-levyä ja hioin sen sopivakis paikan muotoihin.

Myös kanootin perään liimasin palat levyä, helpottamaan tasaisen pyöreän muodon saamista perään:

Kanootin muoto alkaa hahmottumaan. Keskellä kellertävän väriset Divinycelistä leikatut rimat.

Lopuksi vielä kyllästin kanootin pinnan epoksilla, jotta se kestäisi paremmin hiomista ja sivelin vielä kittiä kaikkiin vielä raollaan olleisiin saumoihin.

Seuraavaksi onkin edessä melkoinen hiontaurakka, kun täytyisi saada kanootin lopullinen muoto hiotuksi.

Pari päivää sujahti taas rimojen liimauksessa ja nuppineuloja nyppiessä. Kanootin kyljet tulivat kutakuinkin valmiiksi ja jäljellä on enää pohjan alueen rimojen sovittaminen paikalleen.

Oman ongelmansa rimoitukseen toi se, että rimoja leikatessa osa rimojen leikkupinnoista ei ollutkaan aivan suoria vaan hieman vinoja, joten jouduin aina sovittelemaan sopivasti vinoja pintoja toisiinsa. Paikkapaikoin pystyin hyödyntämään tätä tehokkaastikin kyljen kaartumisessa, mutta muutamiin kohtiin rimojen väliin jäi turhan suuri rako liimalla täytettäväksi.

Peräpää kuuden ensimmäisen riman osalta oli melko helppo työstettävä, koska näiden kohdalla sekä perä, että viimeiset kaaret olivat melko pystysuoria. Perän käännön vaakasuoraksi pohjaksi tein yhden noin 45 asteen kulmassa olleen listan kautta. Tuurilla kuudennen riman yläreuna osui hyvin tarkaan käännöksen alkukohtaan. Hioin sen reunan sisäänpäin vinoksi noin 40 sentin matkalta, ja seuraavan riman hioin vastaavalta matkalta päinvastaiseen sunntaan vinoksi, niin että liimapinnat osuisivat toisiinsa. Riman toisen reunan muotoilin sopimaan koloonsa mahdollisimman hyvin. Seuraavat rimat pystyikin sitten liimaamaan lähes vaakasuoraan kannen tapaan.

Keulassa suurin haaste oli rimojen kiertyminen. Kanootin kylki niin kakkoskaaren kuin keulankin kohdalla on lähes pystysuora, mutta ensimmäinen kaari on enemmänkin V-n muotoinen. Niinpä jokaisen riman piti ensimmäisen kaaren kohdalla tehdä kierre sisäänpäin ja takaisin. Riman pitämisessä kaarta vasten tarvittiinkin useita vinoon asetetuuja nuppineuloja. Muutenkin pohjan rimoituksessa, joutui kantta enemmän käyttämään nuppineuloja monimutkaisempien muotojen takia.

Nyt lumien sulettua ja ilmojen lämmettyä saatoin taas ruveta kanootin tekoon. Viime syksynä olin saanut kannen siihen saakka valmiiksi, että sen jatkaminen on järkevää vasta sitten, kun pohja on valmiina siihen liittämistä varten. Niinpä ensi työkseni nostin kannen muotista sivuun ja käänsin muotin ympäri.

Muottia piti saada hieman ylemmäs, jotta laidat eivät ottaisi kiinni pukkeihin, joiden päällä muotti lepäsi. Niinpä naulasin keskipuun molemmille puolille laudanpalat, jotka korottivat pukin tarpeeksi ylös.

Kanootin perään ja keulaan kiinnitin sisäkölit nuppineuloilla kiinni. Saattavat olla myöhemmin hieman haasteellisia irrotettavia nuo nuppineulat rikkomatta muottia, sillä nuohan tulevat pitämään kanoottia kiinni muotissaan. Täytynee jatkossa irrotta niitä sitä mukaa, kun ne jäävät laitojen alle. Nyt ensimmäiset nuppineulat jäivät irrottamatta.

Ensimmäiset laidan rimat liimasin toisiinsa kiinni jo maassa. Sen jälkeen kiinnitin ne keulaan ja perään sekä muottiin. Varsinkin keulassa, jossa rima joutui voimakkaasti kiertymään edestakaisin, täytyi se tukea hyvin monilla nuppineuloilla. Kanootin muotissa laita on melko kalteva ensimmäisessa ja osin myös toisessa kaaressa, kun se keulassa ja taempana on melko suora.

,

Peräpää oli hieman helpompi, koska siellä ei vastaavaa kiertoa ollut. Laidan kiertyminen pohjaksi joskus myöhemmin on kuitenkin hyvin jyrkkä ja tulee varmasti olemaan hieman haasteellinen tehtävä.

Laidan rimat tuin toisiinsa ja muottiin kannen tapaan nuppineuloilla, mitkä tällaisen kevyen ja taipuisan materiaalin kanssa ovat ihan riittäviä. Rimojen jatko vaatii hieman useampia nuppineuloja.