Digikameran kennon sävyala ei läheskään aina ole riittävä kuvan tummien ja vaaleiden sävyjen saamiseen samaan kuvaan. Usein jo varsin tavallisissakin aiheissa taivaan sävyjen saaminen kuvaan on lähes mahdotonta. Kuvaaminen raw-muodossa tuo tähän hieman helpotusta laajemman sävyalan muodossa. Tosin etu ei ole tavattoman suuri. Lisäksi sävyjen irrottaminen kuvan vaaleimmista kohdista on vaikeaa ja värientoistossa on selviä puutteita ja pykälöitymistä.

Photoshop on ainakin versiosta CS2 tuonut tähän helpotusta ns. HDR-kuvien muodossa. Koska jo mustavalkokaudella opettelin zone-systeemin sävyjen hallinnan työkaluksi vaikeissa oloissa kiinnosti tämä HDR-tekniikka minua luonnollisestikin. Niinpä nyt syksyllä käydessäni Reposaaressa päätin testata tekniikkaa tavallisissa luontokuvaajan kohteissa, joissa sävyerot ovat suuria.

HDR-tekniikassa on kyse siitä, että samaa kuvaa kuvataan useita kappaleita eri valotuksella ja annetaan tietokoneen laskennallisesti yhdistää kuvat yhdeksi hyvin laajasävyiseksi kuvaksi. Tästä kuvasta voidaan sitten tietokoneella 'valottaa' erilaisia kuvia eri valotuksella ja tasoja hyödyntämällä voidaan erilaisia valotuksia soveltaa eri kohtiin kuvaa. On olemassa myös Photomatix-niminen ohjelma, jolla tämä yhdistäminen voidaan toteuttaa automaattisesti.

1137439.jpg

Ensimmäisenä kokeenani oli maisema Takarannalta, jossa luontoaiheeksi tyypillisesti oli liikkuvia pilviä ja vettä, sekä pari kyhmyjoutsenta uiskentelemassa. Otin kuvasta kaikkiaan neljä otosta –2 EV, 0 EV, +2 EV sekä +3 EV:n valotuksen korjailulla. Yhdistämisen tuloksena syntyneen HDR kuvan 'valotuksen' säädin taivaan mukaan, jonka jälkeen tein säätötason, jolla korjasin kuvan alaosan vaaleammaksi. Tämän jälkeen konvertoin kuvan tavalliseksi 16-bittiseksi värikuvaksi ja säädin kuvan sävyt lopullisiksi.

1137428.jpg

Tässä yksityiskohdassa näkyy HDR-tekniikan suurin heikkous: liikkuvat kohteet. Kuten näkee niin liikkuvat aallot ovat luoneet hyvin häiritseviä artefakteja, jotka tekevät kuvasta käyttökelvottoman. Joutsenet näkyvät kahtena haamukuvana. Vielä, jos katsoo koko kuvaa tarkemmin näkee kuvassa olevan pilven oikealla puolella vihreän haamupilven. Sama ongelma toistui toisessa kuvassani, jossa taas oli tuulessa heiluvia oksia.

Photomatix tekee myös ohjelmaa, jolla kuvien yhdistämisen voi tehdä. Se pystyy hieman Photoshoppia paremmin huomioimaan nämä liikkuvat kohteet, mutta ei sekään kykene tekemään täysin virheetöntä yhdistämistä. Lopputuloksena voi näistä kokeista todeta tekniikan sopivan vain kohteisiin, joissa on vain liikkumattomia kohteita. Luontokuvauksessa tällaisia ideaaliolosuhteita lienee vain äärimmäisen harvoin.

1137422.jpg

Seuraavaksi kokeilin photoshopin toista makroa eli photomergeä kohdistamaan kuvat päällekkäin ilman mitään sävykorjailuja tai maskeja. Vaikka makro varsinaisesti onkin tarkoitettu panoraamakuvien tekemiseen, niin soveltuu se myös samalta jalustansijalta kuvattujen kuvien tarkkaan asemointiin päällekkäin. Asemoinnin jälkeen käytin tasomaskeja osoittamaan sen miltä tasolta missäkin kohdassa sävyt otettiin. Suurin osa sävyistä otettiin kahdelta keskimmäiseltä valotukselta ja sen jälkeen huippuvaloja ja varjoja vielä hieman parantelin eniten yli- ja alivalotetuilta tasoilta. Nyt liikkuneet kohteet eivät aiheuttaneet mitään artefakteja, koska otin ne aina vain yhdeltä tasolta. Lopputulos oli mielestäni  paljon parempi.

Lopuksi kokeilin tekniikkaa vielä panoraamakuvassa, jossa etualan metsikön ja taivaan välinen sävyero oli niin suuri, että niitä olisi ollut mahdotonta saada samaan valotukseen. Eli kyse on neljän kuvan panoraamasta, jossa jokaista kuvaa on otettu kaksi kappaletta eri valotuksilla. Nyt yhdistin ensin vaaleat kuvat yhdeksi panoraamaksi ja sen jälkeen tummat toiseksi panoraamaksi, jonka jälkeen lykkäsin syntyneet panoraamat uudestaan photomergeen ja sen jälkeen säädin sävyt tasoilla ja niiden maskeilla oikeiksi.

1137424.jpg

Lopputulos ei ollut kohdistuksien suhteen täydellinen, mutta varsin hyvä. Täydellinen tulos olisi pitänyt tehdä toisin päin. Ensin eri valotukset päällekkäin ja niiden sävyjen säätö ja sen jälkeen vasta koko panoraama yhteen. Laiskuuttani tein sen tässä kokeilussa toisin päin. Tämän melko nopeasti tehdyn testin perusteella voin kuitenkin todeta tekniikasta, että se toimii. Lopputulos on mielestäni siinäkin mielessä hyvä, että se ei ole kovin luonnoton, kuten useat netissä näkyneet HDR-kuvat ovat olleet.