Muutama viikko sitten järjestettiin Turussa Rogaining suunnistuskisa. Kilpailun ideana oli kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, hakemalla eri tavoin pisteytettyjä rasteja kahden tunnin aikana. Koska kilpailuaika oli ”vain” kaksi tuntia, oli kyseessä pikamatka eli sprintti.

Kahdelle kartalle oli rasteja merkitty yhteensä 38. Suunnistuskartalle lähelle kilpailukeskusta oli sijoitettu suunnistuksellisesti vaikeampia rasteja ja peruskartalle oli merkitty kauempana olevia rasteja. Pääsääntöisesti kauempana olevista rasteista sai enemmän pisteitä ja lähellä olevista vähempi.

Enpä ollut moiseen suunnistukseen ennen tutustunut. Niinpä saadessani kartan käteeni olin aivan pallo hukassa. Asiaa ei ollenkaan auttanut se etten ollut muistanut ottaa mukaani viivotinta ja kynää, mitkä alun perin piti olla mukanani. No aikani karttaa tutkittua päätin suunnata kohti Lausteen metsää, joka polkuineen oli melko tuttua.

Matkalta koetin poimia niin paljon pisteitä kuin mahdollista. Kokonaisvaltaista suunnitelmaa en kyennyt kuitenkaan tekemään vaan ajattelin edetä rasti kerrallaan, kun homman juju alkaisi selvitä. Reitin valinta oli enemmän höpsismiä kuin järkevää suunnittelua.

Radan ja moottoritien välistä poimin kaikki rastit. Tällä alueella paikallistuntemuksesta todella oli hyötyä. Lausteen metsässä oli melko helppo kulkea, kun osasi polut ulkoa. Sellaiselle, joka oli pelkästään kartan varassa, alue oli varmasti vaikeampi.


Rastilla 138.

Juomarastin jälkeen suuntasin pohjoiseen ja suunnistuskartalle. Täältä aattelin poimia rasteja mahdollisimman paljon, mitä jäljellä olevassa ajassa kerkeisi. Tunnin ja puolentoista välillä olin jo aika väsynyt ja juoksijan polvi ja tyrä hieman vaivasi. En halunnut rasittaa sitä liikaa, joten hieman hölläsin vauhtia. Aivan lopussa pummasin viimeisen rastin (162) koska en halunnut riskeerata ajanylitystä, joten jätin sen ottamatta väkisin.

Jälkeenpäin ajatellen vain hieman paremmalla kunnolla (ilman polven ja tyrän vaivaa) olisivat reitin lopussa olleet kolme rastia (153, 152 ja 162) olleet lisättävissä reittiin, jolloin tulokseni olisi ollut 112 pistettä, mikä näissä karkeloissa olisi ollut varsin hyvä tulos minun tasoiselle juoksijalle.

Jälkeenpäin miettien olisin voinut jättää ottamatta joko rastit 166, 157 tai molemmat rastit 175 ja 72, jolloin aika olisi riittänyt noihin radan lopun rasteihin, mutta tulos olisi silti ollut käytännössä sama. Joten tulos kaiketi vastasi jälleen kerran omaa tasoani, mistä kertonee myös se, että sijoituin kutakuinkin omaan paikkaani suhteessa muihin mitä Turku rastien ja Jukola katsastusten perusteella voisi arvioida.

Jos etukäteen olisi tarkkaan tiennyt kykynsä, olisi ollut järkevämpää alun perin lähteä ensin suunnistuskartalle, koska silloin suunnistuksellisesti vaikemmat rastit olisivat olleet silloin, kun mieli oli virkeimmillään. Ja helpommin löydettävät rastit olisi olleet helposti otettavissa väsyneempänäkin.


Maalissa, olo oli kyllä väsyneempi kuin kuva antaa ymmärtää.

Olo maalissa oli varsin väsynyt. Aikaa kahteen tuntiin jäi käyttämättä vain reilu minuutti ja tuossa ajassa olin matkannut linnuntietä noin 12 kilometrin matkan. Kuitenkin verrattuna esimerkiksi ajallisesti kutakuinkin samanmittaiseen puolimaratoniin olo maalissa oli huomattavasti parempi. Pisteitä 19 rastista sain kasaan yhteensä 105, jolla sijoitus oli 32:s kaikkiaan 104 kilpailijasta, jos kaikki sarjat lasketaan yhteen. Hämmästyttävän hyvin sijoituin tuloksissa omalle tasolleni, kun ottaa huomioon, etten tehnyt mitään kunnon suunnitelmaa kilpailuun.