Nyt osallistuin jo toista kertaa Jukolan viestiin Turun NMKY:n joukkueessa. Ilmoittautuessani viestiin henkisesti latauduin 4. tai 5. osuuteen, koska aikataulullisesti sitä myöhemmät osuudet olivat mahdottomia. Edellisvuoden viestissä epäonnistumisen ja koko kevään kestäneen palautumisen johdosta ajattelin muiden alkupään osuuksien olevan minulle aivan liian vaativia.


Alkuverryttelyä, keskellä pilkistää avajamme Sami.

Kevään katsastukset menivät minulta kuitenkin liian hyvin ja minulle lankesikin 3. osuus, tuo legendaarinen pitkä yö (vaikka se ilmeisesti meidän tasoisille joukkueille onkin tosi pitkä aamu). Hiukan minua kauhistutti tuo ajatus pimeäsuunnistuksesta, josta ei ole kokemuksia ihan viime vuosilta sekä tuo matka. Viime lokakuun alun leikkauksen jäljiltä kunnon toipuminen on ollut hidasta ja vasta toukokuussa oli juoksu alkanut kulkea entiseen malliin, vaikkei vieläkään minulla ole montaa yli 1,5 tunnin lenkkiä alla.  


1500 ukkoa valmistautuu lähtöön.

Täytyy sanoa, että odotellessani vaihtoa siinä puoli kolmen aikaan aamuyöstä vaihtopuomilla, oli hieman perhosia vatsassa. Kun sitten Olli tuli ja lykkäsi käteeni sen lähes A2-kokoisen lakanan, jota myös kartaksi kutsutaan, meinasi itku tulla. Varsin epätoivoisena katsoin reittiä, joka kutakuinkin kokonaan kiersi lakanan ympäri. No päätin olla ajattelematta asiaa sen enempää ja taittelin kartan pienemmäksi ja päätin edetä rastilta rastille, sen enempää kokonaisuutta pohtimatta. Maali tulisi sitten ennemmin tai myöhemmin vastaan.


Ja niin lähtölaukaukset ovat kajahtaneet.

Tässä kuvaukseni aamun tapahtumista maastossa ja pääkopassani:


Kartta, johon olen piirtänyt reittini.

1: Lähdin kevyttä hölkkää K-pisteelle samalla karttaa lukien. K-pisteeltä suuntasin tielle muiden uria ja polkuja hyödyntäen. Reittini ei varmaan ihan optimi ollut, mutta tuskin siinä montaakaan sekuntia hävisi. Tietä juoksin sellaisen sopivalla reippaalla vauhdilla kielletylle alueelle johtavan tieuran alkuun. Siitä kielletyn alueen reunaan, suon eteläpuolelta suunnistajien uraa hyödyntäen polulle, jossa osuin kohtaan jossa oli runsaasti kiviä. Polun haarassa valitsin vasemman haaran, josta hetken päästä poikkesin uraa metsään. Päädyin uraa jollekin toiselle rastille, joka oli pienellä harjanteella ennen omaa rastiani. Siitä jatkoin suunnalla kunnes maasto alkoi nousta. Suurin piirtein rastiympyräni eteläreunassa olevalle kalliolle pysähdyin katsomaan rastia. Olin pienen hakkuun reunassa, jota en löytänyt kartalta. (Hakkuun merkki oli jäänyt niin pahasti muiden merkkien alle.) Koetin paikantaa itseäni, mutten oikein onnistunut. Tunne sanoi kuitenkin rastin olevan vielä edessäpäin oikealla, jonne suuntasin ja rasti löytyi kuin löytyikin sieltä. Kärkijoukkueet olivat lähteneen polun oikeaa haaraa, mikä olisikin ollut parempi reitti. Pummiaikaa on tosi vaikea sanoa, koska rastiväli oli nopea ja pitkä, josta johtuen aikani oli pummista huolimatta normaalia suunnistusnopeuttani, mutta kyllä siitä sellaiset 30–60 s. virhettä tuli.

2: Lähdin seuraamaan uraa, varmistin kompassilla, että suunta oli oikea. Ura eteni hyvin tarkkaan suorinta tietä. Rastipiste oli suhteellisen helppo pienempi kumpare isomman takana.

3: En edes tarkkaan muista reittiäni. Enköhän mennyt kallioiden yli suoraan rastille.

4: Menin uraa pitkin juomarastille. Alun perin ajattelin lähteä juomarastilta tietä pitkin, mutta, kun siitä näytti lähtevän sopiva ura suoraan, niin lähdinkin sitä pitkin. Ura päättyi ennen rastiani, jollekin toiselle rastille, josta jouduin rämpimään ryteikön läpi omalleni. Kärki oli käyttänyt samaa reittiä kuin mitä alkuun suunnittelin, mikä olisikin ollut aavistuksen nopeampi.

5: Lähdin alkuun ajouraa pitkin, hieman ennen mökkiä poikkesin metsään. Mökin pihassa huomasin, että olisin siihen saakka voinut tulla ajouraa. Edessä olevan mäen menin uraa seuraillen pohjoisrinnettä pitkin. Mäeltä tulin alas ojalle siltojen väliin. Huippujoukkueet oli hypänneet joen yli, mutta itse kiersin pohjoisen sillan kautta, josta lähdin jatkamaan kiertämään mäkeä pohjoisen kautta. Isolta kiveltä suuntasin mäen päälle, jossa oli ihmisiä etsimässä rastia liian läheltä. Itse suuntasin eteenpäin suoraan rastille.

6: Alkuun sai juosta melko rauhassa paljoa karttaan katsomatta, koska reitin puolivälin jälkeen olisi tie vastassa. En halunnut kuitenkaan mäenpohjan vihreille alueille, joten tulin mäelle johtanutta polkua alas. Polkujen risteyksestä lähdin seuraamaan uraa, joka vei aavistuksen liikaa vasemmalle, mutten kuitenkaan lähtenyt tekemään omaa uraa, vaan seurasin tätä. Ura vei jonkun toisen rastin kautta tielle satakunta metriä liikaa vasemmalle. Korjasin suuntani juoksemalla tietä pitkin ja mutkasta oikaisin uraa pitkin kartassa näkyvälle ajouralle, johon osuin juuri sopivasti risteyksen kohdalle, josta jatkoin rastia kohti vievää ajouraa. Hieman ennen rastia alkoi vastaan tulla muutamia sitä etsiviä ja itsekin luin karttaa tarkemmin. Huomasin rastin olevan edessä olevan tiheikön takana, josta se sitten löytyikin.

7: Uraa ja edellä meneviä seuraten mäki alas ja ylös. Kymmenkunta metriä ennen rastia hieman tarkempaa sihtausta ja siinä rasti jo olikin.

8: Hetken mietin mennäkö suoraan vai tien kautta. Thierry oli mennyt suoraan, mutta osa huipuista tien kautta, ei aiheuttanut ilmeisestikään suurta aikaeroa. Minun edellä olevani lähtivät menemään tien kautta ja minäkin päätin pelata varman päälle. Eli juoksin hakkuun reunaa alas tielle, tietä pitkin vauhdilla hakkuuaukon eteläreunaan saakka, josta nousin suunnalla rastille. Edelläni olevat nousivat tieltä hieman myöhemmin kuin minä. Metsikkö ennen rastia olikin ryteikköistä, joten olisi ehkä hetki kannattanut mennä vielä pidempään tietä. Tarkalla rastipisteen otolla ohitin kuitenkin muutamia.

9: Lyhyt väli rinnettä pitkin mentiin suoraan kompassilla. Ajattelin näin lyhyen välin olevan kinkkinen, joten otin hieman varovasti. Isot jyrkänteet oli kuitenkin selviä kiintopisteitä.

10: Lähdin rinteen suuntaisesti hakemaan edellä kulkenutta tietä, uraa ei juuri ollut tällä reitillä. Juoksin hetken tietä pitkin, kunnes menin hakkuun poikki rastia edeltävälle nyppylälle ja siitä suoraan rastille. Hieman hankalampi rastipiste, jossa ei urasta apua. Tällä välillä jopa huiputkin olivat hieman omituisesti kiertäneet tien pään kautta mäen yli, olikohan syynä muille hajonnoille menneet selvät urat?

11: Lähdin alas tielle, suuntasin kulkua hieman oikealle, välttääkseni tummanvihreän alueen. Siitä suuntasin tietä pitkin kohti rastia. Tien mutkassa suuntasin oikealle ja rastille. Ehkä olisi voinut mennä vielä hieman pitemmälle tietä.

12: Rastilta juoksin uraa juomapaikalle. Juomapaikalta hetki tietä pitkin, jonka jälkeen ura poikkesi metsään. Hetken mietin, olisinko jatkanut tietä vielä hetken, mutta päätin mennä uraa. Ura vei hieman liikaa oikealle, joten omalla suunnistuksella menin kuviorajan ja jyrkänteen risteykseen, josta koukkaus rastille.

13: Rastivälin menin suoraan suunnassa uraa seuraten ja  maaston kohteita seuraten. Helppo väli

14: Taas oli melko lyhyt ja selväpiirteinen väli. Mäki juostiin alas pellolle, josta viitoituksien välistä metsään ja mäki ylös rastille. Rastipiste oli helposti löydettävissä juuri ennen hakkuuta.

15: Tämä oli maastollisesti vähän raskaampi rastiväli. Matkan varrella oli paljon pieniä ja jyrkkiä välejä, joissa kenkäni eivät oikein pitäneet ja jouduin konttaamaan niitä ylös. Alkumatkan menin kuitenkin hakkuun reunaa, jonka jälkeen alkoi mäkisempi osuus, jossa juoksin suoraan uraa pitkin. Jo kaukaa olin katsonut kännykkämaston, jonka otaksuin olevan rastin 16 vieressä olevan merkin. Hieman ihmettelin noin helppoa rastia, mutta sehän olikin kompa. Tultuani rastin lähellä olevalle hakkuulle totesin kännykkämaston olevan kummassa suunnassa ja otin siihen suunnankin kompassilla, mikä kertoi minun mennen rastin ohi. En kuitenkaan saanut kiinni etualan kallioista. Ura vei kuitenkin mielestäni väärään suuntaan. Huomasin edessäni olevan rastin, jonne suuntasin ajatuksenani kysyä joltakulta, missä olin. Yllätyksekseni huomasin olevani oikealla rastilla, jonka jälkeen katsoin karttaa tarkemmin ja huomasin maston merkkejä kaksi, joista rastin 16 vieressä oleva olikin näkötorni. Tämä väli olisi ehdottomasti kannattanut ottaa oikealta kiertäen rastiviivan oikealla puolella ollut vihreä vyöhyke. Näin olisi välttänyt nuo pienet mäet, jotka imivät kyllä mehuja ja rastipisteen otto olisi ollut melko helppo hakkuulle johtaneen tien suunnasta. Tuohon ihmettelyyn meni aikaa ehkä puolisen minuuttia, mutta ainekset melko suureenkin virheeseen olisivat olleet. Tuo helpompi reitti olisi ehkä säästänyt toiset puoli minuuttia ja vähentänyt väsymyksen tunnetta.

16: Tämä oli varsin helppo ja lyhyt rastiväli näkötornille, joka jo näkyi.

17: Tämän olisi pitänyt olla helppo rastiväli, mutta mokasin sen. Lähdin tietä pitkin kohti hiekkakenttää tien päässä. Välillä tuollaisen hiekkakentän ja tien erottaminen toisistaan voi olla hieman kinkkistä. Usein tie kuitenkin jatkuu selvästi tuon kentän läpikin, vaikka sitä ei erikseen siihen ole piirretty. Niinpä otin kiintopisteikseni tien vasemmalla puolella olevat isot kivet. Kivet jäivät kuitenkin puskien taakse, niin etten nähnyt niitä. Näin tien päässä aivan tarkka sijaintini oli hieman hukassa ja päästyäni rastiympyrässä olevalle avokalliolle alkoi oikealta reittini poikki tulla suunnistajia, jotka jo ihan selvästi olivat löytäneet rastin. Nyt kaikki järki katosi minulta ja lähdin katsomaan, mistä ne tulivat. Niinpä juoksin väärälle hajonnalle, josta jatkoin seuraavan väärän hajonnan viereen. Tämän tosin jo matkan päästä tunnistin vääräksi ja palasin samalle avokalliolle, josta olin lähtenyt koukkaukselleni. Nyt osasin jo ottaa rastini oikein.

18: Lähdin seuraamaan uraa, joka kulki mäen oikeaa reunaa pitkin. Uran lopussa olisi pitänyt koukata hieman vasemmalle. Nyt ura vei minut toiselle hajonnalle. Tunnistin rastipisteen ja suuntasin omalle rastilleni eteenpäin. Pientä epävarmuutta aiheutti, se etten nähnyt tässä edelläni juuri muiden jälkiä. Vaikea uskoa, ettei kukaan muu olisi tehnyt samaa virhettä. Nettovaikutus virheellä vain ehkä 15 sekuntia.

19: Tämä oli taas helppo rastiväli juomarastille. Hakkuun reuna näkyi jo kauas, jota pitkin juoksin tieuralle, jolta oikealla hetkellä käännyin uraa suoraan rastille.

20: Juomarastilta oli viitoitus ojan yli. Sen jälkeen suuntasin hakkuun reunaa avokalliolle, jota pitkin oli helppo juosta rastille.

21: Nyt oli edessä pitkä maastojuoksuväli. Hetken mietin mahdollisuutta kiertää tietä pitkin, mutta kun oikeaan suuntaan lähti hyvä ura, päätin seurata sitä, koska sitäkin pitkin oli helppo juosta. Satakunta metriä ennen rastia oli edessä tie, joten tällä välillä ei paljon tarvinnut seurata karttaa, kunhan vain suunta oli oikea. Niinpä annoin palaa uraa pitkin, enkä juuri karttaa katsellut. Juomapaikalla pysähdyin juomaan. Samaa uraa eteni kanssani pieni ryhmä. Rastia edeltävälle tielle osuimme juuri oikeaan kohtaan hakkuun reunaan, josta itse rastipisteen otto oli helppo.

22: Nyt oli edessä lyhyempi väli, jota lähdin menemään uraa seuraten suoraan kompassilla. Rastin 20 jälkeen ura oli ollut selvästi pienempi eli olimme selvästikin osuutemme putkiosuudella. Hieman ennen rastia olevat vihreät ohjasivat minua liikaa oikeaan ja samassa ura hävisi. Tein pienen kierroksen ja varmistin perässäni tulleelta, ettei hänkään ollut rastia ottanut. Yhdessä suuntasimme takaisin rastille. Pummia tuli noin minuutin verran.

23: Nyt alkoi loppu häämöttää ja edessä oli helppo rastiväli. Mäki juostiin alas tielle, tietä suora osuus ja mutkasta pois tieltä ja mäki ylös rastille. Tarkkaa kartan lukua lopussa, jotta oikea notkelma löytyi. Pientä jalkakramppia alkoi olla havaittavissa.

24: Rastilta lähdin uraa pitkin ojalle, josta menin oikeanpuoleiselta sillalta yli ja lähdin juoksemaan mäkeä ylös. Mäki oli täynnä rasteja ja eri suuntiin juoksevia suunnistajia. Avokallioita hyödyntäen juoksin rastipisteeni alla olevalle isolle kivelle, jossa olikin joku muu rasti. Siitä oli helppo mennä suunnalla omalle rastille.

25: Tämä oli helppo väli TV-rastille. Ei ongelmia, rasti oli helppo leimata juostessa.

26: Lähdin oikeaan suuntaan menevää uraa pitkin. Ison kiven kohdalta menin tien yli. Hieman yllättäen ura johtikin rastin ohi, mutta osasin silti oikealla kohdalla poiketa rastille.

27: Tästä juoksin uraa täysillä tielle. Huiput olivat vetäneet uran liikaa vasemmalle, joten minäkin perässä. Tiellä pieni vilkaisu kummassa suunnassa rasti on ja sitten sinne.

Maali: Tietä täysillä eteenpäin, nyt ei enää loppukiri irronnut, sillalle nousu tuntui raskaalta. Vaihto meni ihan sukkelasti vaikka olinkin sillä saralla ensikertalainen. Puomilla seuraava viestinviejä sitten heiluttikin jo käsiään, minne viedä kartta.

Kaiken kaikkiaan aikaa matkaan kului 2 tuntia 22 minuuttia ja sekunti. Juhan etukäteen laskemasta aika-arviosta jäin noin 3,5 minuuttia, mitä voi pitää ihan kelpo suorituksena, varsinkin kun etukäteen olin arvioinut tuon aikatavoitteen aivan utopistiseksi. Pummeja tuli noin 5 minuuttia ja paremmilla reitinvalinnoilla ja suunnistuksella olisi ollut otettavissa muutama minuutti lisää pois. Ainoa harmittamaan jäänyt virhe oli kuitenkin rastin 17 typerä virhe.


Jukolan majoitusalue ja lähtösuora mäen päältä.

Aikani oikeutti osuussijoitukseen 1044, kun koko joukkueemme sijoittui sijalle 812. Vaikka osuussijoitus oli joukkueemme huonoimpia, niin oli vastuskin kolmososuudella muita osuuksia kovempi. Kun lisäksi merkittävää tulosparannusta ei olisi voinut saavuttaa minun siirtämiselläni helpommille osuuksille, voin kaiken kaikkiaan kokea täyttäneeni paikkani joukkueessa.


Joukkueemme TuNMKY 2: Sami, Olli, Minä, Saija, Juhu, Kurkku ja Mika.

Kaiken kaikkiaan kisasta jäi varsin hyvä ja vauhdikas maku. Siinä missä viime vuoden Jukola oli vaatinut tarkkaa suunnistusta ja turhankin varovaista suunnistusta, sai nyt mennä vauhdilla. Muutamilla rastiväleillä touhu muistuttikin ehkä enemmän maastojuoksua kuin suunnistusta. Joissain kohdin olisin toivonut haasteellisempaakin suunnistusta. Esim. rasti 21 olisi saanut olla vaativammassa paikassa, nyt pitkän välin saattoi vaan juosta uraa pitkin katsomatta edes karttaan. Lisäksi putkiosuudet ja hajonnat olivat ehkä turhan ilmeisiä.


Voittajajoukkue Halden saapuu maaliin.

Kolmas osuus oli kiva osuus. Pitkänä osuutena se tarjosi riittävästi haasteita, joihin nyt onneksi pystyin vastaamaan. Alku ei ollutkaan niin pimeä kuin olin pelännyt ja ehkä osin toivonut. Otsalamppua en tarvinnut kuin kartanlukuun ja aivan pimeimmissä metsissä etenemiseen. Suunnistuksellisesti osuus vastasi aivan päiväosuuksia. Maastoon kuluneet urat helpottivat melkoisesti kulkua ja suunnistusta tällä kertaa.

Aamun hetki oli kaunis, auringon luodessa säteensä heräävään metsään. Oli hienoa seurata aamun valkeamista ja lintujen heräämistä uuteen aamuun. Saattaa olla, että olen ensi vuonnakin valmis kolmannelle osuudelle, jos vain kunto ja taidot riittää.