Olen jo pitkään miettinyt Kuhankuonon retkeilyreitistön kävelemistä läpi. Reitistö kulkee vain muutaman sadan metrin päästä kotioveltani, joten sille lähteminen olisi helppoa suoraan kotoa. Viime syyslomalla päätin vihdoin toteuttaa monivuotisen haaveeni. Samalla päätin ensimmäistä kertaa testata ultrakevyen vaellusvarustuksen tuomaa mahdollisuutta ultrapitkiin päivämatkoihin.

Ultra_Panorama14-normal.jpg
Aamu-usva vesilaitoksen kupeessa.

Repun kokonaispaino lähteissä oli noin 7 kiloa ja kotiin tulessa 4 kiloa, kun ruoka oli syöty pois. Varustus noudatti melko tarkkaan samoja linjoja, kuin Kuusamon vaelluksellakin. Koska yöllä oli odotettavissa pakkasia, olin vaihtanut makuupussin lämpimämpään, fleece-puseron kevyeen untuvatakkiin ja ottanut mukaan ohuet hanskat ja pipon. En halunnut olla riippuvainen valmiista nuotiopaikoista. Käytännössä tulin kuitenkin yöpyneeksi niillä, joten olisin periaatteessa voinut jättää tarpin ja bivy-pussinkin kotiin. Juomavettä otin mukaan pienen pullon, jolla selvisin ensimmäiset parikymmentä urbaaneinta kilometriä ilman luonnonvettä.

Ultra_Panorama13-normal.jpg

Ultra_Panorama9-normal.jpg

Ultra_Panorama1-normal.jpg

Lähtöpäiväni aamuna olin laittanut kellon soittamaan noin tuntia ennen päivän valkenemista, jotta olisin päässyt baanalle kahdeksan aikoihin, juuri kun aurinko alkoi valaista maiseman. Reissun tarkoituksena oli nauttia maisemista ja matkanteosta, joten en nähnyt järkeväksi taivaltaa pimeässä. Valoisaa tähän aikaan vuodesta oli aamukahdeksasta iltaseitsemään, joten liikkeellä oloon jäi yksitoista tuntia, josta yhden tunnin varasin lounaaseen kauniissa paikassa. Näin ollen vaeltamiseen jäi aikaa kymmenen tuntia päivässä.

IMG_1021-normal.jpg
Kullanvuoren näkötorni.

Ultra_Panorama11-normal.jpg

Ultra_Panorama4-normal.jpg

Ensimmäisenä päivänä vaelsin kauniissa aamu-usvassa Raision ja Ruskon kauneimpien peltomaisemien läpi. Nousin Kullanvuoren näkötornille ihastelemaan metsäistä maisemaa, missä aamuinen sumu siivosi lähialueen kaupungit maisemasta. Reitti kulki pääosin peltoaukeiden ympäröimiä pienehköjä metsäalueita pitkin. Lounastani pysähdyin keittämään Rehtsuon laidalle. Rehtsuolta jatkoin kohti Vahdonkorven metsiä, missä olikin muutamia varsin kauniita metsätaipaleita. Kangenmiekan suot kiersin eteläistä reittiä pitkin ja lopulta illan ollessa jo varsin pimeänä saavuin lopulta Vajosuon laavulle.

Ultra_Panorama2-normal.jpg
Aurinko laskee Vajosuon taakse.

Ensimmäisenä päivänä olin lähtenyt liikkeelle hieman varoen, koska olin pelännyt heikosti vaimennettujen suunnistustossujen aiheuttavan ongelmia jaloissa kovalla alustalla kävellessä. Tämä oli virhe, joka kostautui etenkin toisena päivänä. Jo ensimmäisen päivän iltana oli vasemman jalan polvitaive alkanut oireilla ja seuraavana aamuna se teki kävelystäni vaikeaa. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle ja toivoin, että se kävellessä vetreytyisi. Harkitsin kuitenkin keskeyttäväni kävelyn Kurjenkellon opastuvalle. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen se kuitenkin vetreytyi sen verta hyväksi, että päätin jatkaa matkaa suunnitelman mukaan. Vauhtia se sen verta kuitenkin hidasti, että ihan edellisen päivän vauhtiin en nyt kyenneyt.

Ultra_Panorama8-normal.jpg

Ultra_Panorama10-normal.jpg

Ultra_Panorama6-normal.jpg

Aamupäivän kuljin Vajosuon vaelluksen reittiä, mikä lieneekin yksi Kuhankuonon retkeilyreitistöjen kaunein taival. Kiipesin lintutorneihin niin Vajosuon kuin Kurjenrahkankin laidoilla. Nautin kauniista suomaisemista. Savojärven kiersin sen pohjoispuolelle avattua uutta reittiä pitkin, minkä monet muutkin olivat tänä kauniina sunnuntaipäivänä löytäneet. Lounasta pysähdyin keittelemään Lakjärven nuotiopaikalle.

IMG_1101-normal.jpg

Lakjärveltä alkoi varsin tylsä yhdyspolku kohti Pirunkirkon patikkaa. Polku oli viitoitettu metsäautotielle, joka halkoi laajoja hakkuuakkoja. Takalevon kirkko onneksi tarjosi mielenkiintoista nähtävää matkan varrelta. Pirunkirkon patikka päivän lopussa taas tarjosi mielenkiintoisampia näköaloja. Valitettavasti pitkät tieosuudet olivat kipeyttäneet jalkani uudestaan ja pimeys alkoi painaa päälle, joten hieman kiireellä jouduin painamaan, jotta olisin ehtinyt ennen pimeän tuloa Luolakalliolle, jossa oli päättänyt viettää seuraavan yön. Illalla asetuinkin nukkumaan varsin oivalliseen Luolakallion kivenkoloon.

IMG_1113-normal.jpg

Ultra_Panorama3-normal.jpg
Luolakallion kallionkolo.

Koko reitin kiertäminen tällä aikataululla ei ollut mahdollista, joten päätin Luolakalliolta lähteä palaamaan takaisin kohti Raisiota. Alkumatkasta lähdin seuraamaan vahingossa karttaani piirtämätöntä vanhaa reittiä ja tein pienen ylimääräisen lenkin, mutta ilman suurempia kommelluksia tai yllätyksiä pääsin palaamaan Lakjärven nuotiopaikalle. Aika ei ollut kypsä lounaalle, vaan päätin jatkaa Pukkipalon läpi aina Asolammelle saakka lounasta viettämään. Tarkoitukseni oli nyt palatessa pyrkiä kiertämään kaikki lenkin eri reittiä, joten jatkoin nyt Vajosuon lenkin kiertämistä vastapäivään. Täällä vastaani tuli pari vaeltajaa, jotka olivat pysähtyneet pellon reunalle keittelemään ruokia. Matkaa jatkoin vielä Kangenmiekan pohjoispuolella olevalle laavupaikalle, joka oli lähellä paikkaa, jossa olen paljon retkeillyt oppilaitteni kanssa. 

Ultra_Panorama5-normal.jpg
Asolampi ruokatauolla.

Ultra_Panorama12-normal.jpg

IMG_1176-normal.jpg
Reitin viitoitusta, uutta ja vanhaa rinnakkain.

Viimeisenä päivänä sää muuttui pilviseksi, mikä hieman vähensi intoa valokuvata. Palasin polkua seuraillen kohti Raisiota. Rehtsuo tuli sen verta aikaisin vastaan, että päätin jatkaa vielä, ennen lounasta eteenpäin. Tämä olikin pieni virhe, koska kelvollista vesipaikkaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta löysin pienen sadevesilammikon kallion päältä, josta pystyin lappoamaan mukin kanssa kattilallisen vettä. Maskun kohdalla kiersin Karevanrahkan kautta Raisioon. Kun sitten reitti lopulta vei Raision ABC-aseman ohi, tiesin retken olevan auttamatta ohitse. Jäljellä olivat enää viimeiset tutut kilometrit kotiin.

IMG_1193-normal.jpg
Metsäkeskus oli tehnyt reitille pari kilometriä helvetillistä rakkakivikkoa.

IMG_1195-normal.jpg

IMG_1201-normal.jpg
Kotikaupungin raja.

Ultra_Panorama7-normal.jpg
Tässä tajusin retken auttamatta olevan jo ohi.

Matkaa neljälle päivälle kertyi lopulta 140 kilometriä. Ensimmäisenä päivän taitoin taivalta n. 40 kilsaa ja seuraavana n. 30 kilsaa, joten loppupäivien matkaksi muodostui n. 35 kilometriä. Vajosuon lenkki oli ehdottomasti vaelluksen kaunein osuus. Myös vaellus Raisiosta Vajosuolle oli mielestäni kivasti toteutettu. Reitti oli suurelta osin pieniä polkuja alueen suurimpien metsä- ja suoalueiden keskellä. Teitä ei juurikaan ollut enempää kuin oli pakollista asuttujen peltoaukeiden sivuuttamiseksi. Sen sijaan pohjoisemmat yhdyspolut, jotka oli viitoitettu metsäautoteitä pitkin, olivat tylsiä maisemallisesti ja turhan pitkiä. Olisi hyvä, jos niitä enempi saataisiin viitoitettua metsiin, vaikka ne olisivatkin hoitometsiä.