Laitoin kellon tänää soimaan viideltä ja ajelin läheiselle Rehtsuolle Ruskolle katsomaan, miltä auringon nousu siellä näyttäisi. Käppäilin parisen tuntia suolla ja kuvasin mitä vastaan tuli. Pettymyksekseni suolla ei ollut usvaa, mikä olisi istunut hyvin auringon nousuun. Lisäksi aamun pilvet peittivät auringon melko pahasti, ilman kauniita pilviä.



Suolla törmäsin seitsemän kurjen parveen ja pääsin lähestymään syyssoitimella olleita teeriä melko lähelle. Muuttovarikset lensivät löyhänä parvena suon ylitse. Auringon noustessa suon kauneimmassa paikassa Karhusaaren tuntumassa aukeni tällainen näkymä.



Metsästäjien tornissa istuskellessani varpushaukka lensi ohitseni. Palasin takaisin autolleni Suokullan reitistöön kuuluvaa polkua. Sitä reunustivat eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen komeat metsät. Metsässä sain pitkän aikaa ihastella metsäkirvistä aivan vierestä.

Suo vaikuttaa vallan mainiolta lähiretkikohteelta, jonne pääsee kotoani polkupyörälläkin alle tunnissa ja autolla vartissa. Kuitenkin suo on riittävän rauhallinen kurjille ja muille eteläsuomalaisille suolinnuille sekä retkeilijälle vaikka jäädä yöpymäänkin.