Tammikuun vaelluksella Inarijärvellä kävi ilmi, että muuten niin mainiossa pokkarissani Canon G16 on sellainen ongelma, että akun teho ei oikein tahdo riittää kuvaamiseen yli 15 asteen pakkasessa. Vaikka akku olisikin täynnä, ei sillä saa kuvattua kuin muutaman kuvan, kun kamera jo alkaa valittaa akun loppumisesta. Yksi ratkaisu olisi pitää kameraa paidan alla lämpimässä ja ottaa se sieltä kuvaamista varten esiin. Ahkiota vetäessä talvella pakkaa puseron alla olla myös kosteaa ja kosteus sekä pakkanen ovat tunnetusti tuhoisa yhdistelmä hienomekaniikalle. Kameran säilöminen vesitiiviiseen pussiin taas alkaa olla melkoista säätämistä, joten päätin etsiä toisenlaista ratkaisua asiaan.

Niinpä koetin etsiä sovitetta, jolla kameran akun voisi siirtää lämpimään puseron alle. Googlettamalla ja luontokuvaajien keskustelupalstalta kyselemällä asiaan ei näyttänyt löytyvän kaupallisia ratkaisuja, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi rakentaa sellainen itse. Mietin miten rakentaisin viallisesta paristosta sovitteen ja yhdistäisin sen paristokoteloon, johon olisin kiinnittänyt sopivan määrän litiumparistoja. Lopulta hoksasin, että omistanhan kilpasuunnistukseen tarkoitetun otsalampun, jossa on juuri oikealla jännitteellä varustettu akkukotelo ja siihen laturi. Suunnistuslamppuni on muutaman vuoden vanha Magicshine, mutta se on täysin vastaava kuin Suunnistajan kaupan myymä Bikeray ja kaikki tarvikkeet sopii lamppujen välillä ristiin.

IMG_1412.jpg
Magicshine MJ-856 otsalamppu.

Akkukotelo on tarkoitettu pidettäväksi suunnistuskisoissa trikoiden alla, joten se on tehty kestämään lämpimän kosteita olosuhteita, mitkä ahkiotakin vetäessä ovat puseron alla. Tehoa perusakussa pitäisi olla noin kuusinkertaisesti kameran vakioakkuun ja sen lisäksi minulla oli vielä samalla kiinnityksellä tehoakkukin, jossa voimaa olisi noin kymmenkertaisesti kameran omaan akkuun verrattuna. Kamerakäyttöä varten olisin ostanut vielä pienemmän akun, mutta Suunnistajan kauppa ei minulle sitä saanut toimitettua.

IMG_1405.jpg
Edullinen verkkovirtasovite kameraani.

IMG_1408.jpg
Akkukoteloon menevä adapteri.

Kameraani on saatavissa verkkolaite, jolla kameraa voi käyttää verkkovirrasta lataamalla. Canonin tuotemerkillä laite on poskettoman kallis, mutta Saksan Amazonin kautta tilaamalla löysin tarvikeverkkolaitteen reilusti alle 20 €:lla kuljetuksineen. Niinpä tilasin sen, voinhan tarvittaessa käyttää sitten kameraani verkkolaitteeseenkin kytkettynä, jos vielä tarvitsen sitä reprokuvauksissa. Tämän lisäksi kävin ostamassa paikallisesta elektroniikkaliikkeestä otsalampun kanssa yhteensopivat liittimet noin kolmen euron hintaan.

IMG_1417b.jpg
Otsalamppun johtoihin yhteensopivat liittimet.

Varsinaisen sovittimen tekeminen oli helppoa. Katkaisin vain virtalähteen johdon ja liitin siihen elektroniikka kaupasta ostamani liittimet. Liitokset piti tehdä juottamalla. Tarkkana piti kuitenkin olla, että kaikki kytkennät menivät oikein päin. En tiedä olisiko kamerani kestänyt, jos olisin kytkenyt akun navat vahingossa väärin päin. Kameran suunnittelussa ei tällaiseen käyttäjävirheeseen ainakaan ole tarvinnut varautua. Tiivistin liittimen vielä silikonimassalla, jotta se paremmin kestäisi kosteutta ja mekaanista rasitusta.

IMG_1421.jpg
Johdot juotettuna liittimeen.

IMG_2137.jpg
Valmis sovite kameran ja otsalampun väliin.

Varsinaisen käyttötestin sovitteelle tein Sarekissa maaliskuun alussa. Kovimmillaan pakkasta oli n. 25 astetta, mutta useimpina päivinä pakkasta oli sen verta vähän, että tavallisellakin akulla olisi pärjännyt. Pari ensimmäistä päivää kuvasin tavallisella paristolla, mutta sen hyytyessä siirryin käyttämään lisäakkua. Akkua sovittaessa huomasin, että liittimet, jotka lämpimässä olivat tiukasti sopineet yhteen, eivät enää pakkasessa sopineet, joten jouduin vuolemaan liittimen ulkopinnasta hieman pois. Akun laitoin vaatteiden alle fleecen taskuun, missä se oli sopivasti vatsapuolella vetovyön yläpuolella. Johto tuli kaula-aukon kautta ulos kameraan, jota pidin vetovyöhön liittämässäni vyölaukussa.

IMG_2146.jpg
Johdon liitin puukkokäsittelyn jälkeen.

Ylimääräinen johto tietysti hankaloitti hieman toimintaa. Suurin haitta oli tauoilla, kun irrottautui ahkiosta, piti aina kamera ottaa kaulalle. Varsinaista kuvaamista johto ei juuri haitannut. Riittävän pitkänä se riitti hyvin kuvaamiseen jalustaltakin ja jalustan ympärillä saattoi liikkua varsin vapaasti. Helpottavaa aiempiin tavikuvauskokemuksiin taas oli se, että virran loppumista tai riittävyyttä ei tarvinnut ajatella. Tosin kameran kostuminen ja jäätyminen tuotaessa kameraa telttaan ja takaisin ulos aiheutti jossain vaiheessa ongelmia. Kuvasin akulla kaiken kaikkiaan arviolta 300-400 kuvaa, mikä normaalisti olisi kuluttanut 1-2 akkua. Nyt kotona ladatessani akkua, jo viiden minuutin latauksen jälkeen laturi ilmoitti akun olevan täysi, joten virtaa tuollainen kuvaaminen oli kuluttanut vain nimeksi. Kaiken kaikkiaan voin todeta näiden kokemuksien perusteella akkuviritykseni olevan varsin toimiva ratkaisu pitämään pokkari toimintakykyisenä talviolosuhteissa.