Aloitin työrupeamani hiomalla kannen alapinnan muotoilut kauniiksi ja siisteiksi. Hiomakonetta pääsin käyttämään vain muutamissa kohdissa, kuten kansiluukkujen pohjissa. Sen sijaan kaikki köysikiinnikkeet ja kansiluukujen reunat piti hioa käsin. Kävin hiottavat kohteet kahteen kertaan läpi, jolloin ensimmäisellä kerralla hioin muodot kutakuinkin valmiiksi ja toisella kerralla hioin ne vielä paremmiksi. Tähän vierähtikin puolistoista päivää. Jotenkin alkaa tuntua, että tällainen kanootinrakennus on suurimmaksi osaksi hiomista. Olisikin hauska tietää kuinka paljon epoksia loppujen lopuksi päätyy vajani pohjalle hiomapölyn muodossa.

Hionnan jälkeen olikin sitten vuorossa pohjan lasikuidutus. Ensimmäiseksi levitin lasikuitukankaan noin suurinpiirtein kannen päälle ja leikkasin siitä ylimääräiset pois. Alapinnalle maton levittäminen olikin vaikeampaa kuin yläpinnalle, koska johtuen sen koverasta muodosta, ei sitä ollut mahdollista pingottaa samalla tavoin kun yläpinnalle. Samoin kansiluukkujen ja köysikiinnikkeiden aiheuttamat epätasaisuudet toivat omat haasteensa maton levittämiselle. Lopulta asettelin maton teippien kanssa siten, että reunoilla matto tekee muutaman sentin vekin ylöspäin, jota säätämällä mattoa saa vielä epoksin levityksen yhteydessä vielä aseteltua tarkemmin. Samalla vekki huolehtii siitä, että kankaan pingottuminen omasta painosta ei vedä kangasta irti kuperasta pohjasta vaan pikemmin työntää sitä pohjaa vastaan.

Sitten alkoi epoksin levitys, mikä ei ollutkaan niin helppo homma. Aloitin ensin kanootin keskilinjalta edestä ja etenin siitä kohti reunoja. Homman hankaluutena oli se, että uudelle alueelle edetessä kangas pakkasi irtoamaan aiemmin levitetyllä alueella varsinkin köysikiinnikkeiden ja kansiluukujen vierestä. Näin ollen jouduin aina palaamaan jo aiemmin levitetyille alueille. Siinä kohdassa, kun epoksi alkoi kovettumaan, homma alkoi helpottumaan, koska jo aiemmin levitetyt alueet pysyivät paremmin paikoillaan. Tämän jälkeen tarkkailin vielä näitä jo levitettyjä alueita ja painoin aina epoksiin kastetulla pensselillä synytyvät vekit ja ilmakupalat paikalleen.

Ikkuna-ajan puitteissa lisäsin vielä epoksikittiä kannen keskiosaan istuinlaatikon alueelle tasoitteeksi, koska tälle alueelle tulee vahvistukseksi vielä toinen lasikuitukangaskerros. Kannen muita alueita ei enempää käsitellä sisäpuolelta, joten ne saavat jäädä tälleen, kuin ovat nyt.

Aivan tasaisesti en alapinnan kangasta saanut levitettyä, vaan muutama vekki ja kypylä siihen jäi, kuten tästä kuvasta näkyy. Ilmakuplaa ei näiden vekkien kohdalle kuitenkaan syntynyt, joten mitään jälkikäsittelyä eivät ne edellytä. Epoksin kuivuttua, käänsin kannen ja siirryin kannen toiselle puolelle viimeistelemään köysikiinnikkeitä ja kansiluukkuja.

Köysikiinnikkeisiin tein kolon hiilikuitutangon upottamista varten. Ensimmäiseksi sahasin rautasahalla uran merkkiviivaa pitkin. Tätä uraa tukena käyttäen porasin viiden millin terällä viiden millin syvyisiä reikiä vieri viereen. Apunani tässä oli poraussyvyyden rajoitin. Pienoisporaan tarkoitetulla jyrsinterärällä yhdistin reiät yhdeksi uraksi, jonka viimeistelin sellaiseksi, että hiilkuitutanko sopivasti siihen upposi. Uran tekeminen muuten sujui helposti, mutta saumakohdissa ura pakkasi suurenemaan turhan suuriksi, kun kova sauma työnsi terän pehmeään airix-levyyn.

Lopuksi liimasin hiilikuitusauvan koloonsa. Liimaa laitoin reilusti, jotta se varmasti täyttäisi jyrsimäni kolon kokonaan.

Tässä yhteydessä tein setin tavallista epoksia, jolla sivelin köysikiinnikkeiden ja kansiluukujen saumat varmuuden vuoksi läpi mahdollisten reikien varalta. Samalla korjasin kanteen syksyn hionnassa syntyneet reiät ja ilmakuplat.

Lopuksi vielä tasoitin kansiluukkujen pinnan epoksikitillä. Samalla pyöristin kansiluukun sisäreunaa jäätelötikun avulla. Tyttäreni osallistuivat innokkaasti kanootinrakennusprojektiini puhdistamalla kaupasta ostamani jäätelötikut ylimääräisestä jäätelöstä.

Tähän pisteeseen projektini tältä erää jäi. Seuraava rupeama alkaa taas kuinka ollakkaan köysikiinnikkeiden ja kansiluukkujen hiomisella.